Eli näin aluksi, en löytänyt mitään linkkiä ym, miten voisin päivittää tuon näytönohjaimen (eli kun minulle neuvottiin jotakin ym.)  Yritin tehdä niin pitkän osan, kuin suinkin ehdin. Jos siis jollakin on jtn vinkkejä, ellei linkkejäkin, miten välkkyvät seinät saadaan pois, niin kommentteja laittamaan :)

 

Tässä on siis kantaisämme kuva. Hänen äitinsä jätti hänet julmasti miehen täytettyä 20. Hänen äitinsä kantoi miehen sylissään tuohon isolle tontille, jossa ei ollut mitään huonekaluja. Hän kuitenkin laittoi miehen taskuun 4800 simoleonia (vai mitä onkaan?), ja jätti lapun: "Minun oli pakko tehdä tämä. Hyvästi. Toivottavasti löydät sen oikean. Äitisi." Mies järkyttyi, mutta päätti kostaa tämän. Hän päätti, että ei tekisi noin ikinä lapsilleen. Sinä hetkenä mies päätti, että hän kasvattaisi suuren sukunsa. Mortin, kantaisämme, toivoi myös samalla suuren suvun lisäksi olevansa julkkis, mutta samalla kokiksi. Hän päättikin yhdistää toiveensa, ja halusi edetä askelaskeleelta julkkiskokiksi. Mortin rakastaa myös suosiota.

Tässä on hänen pieni kopperonsa. Keittiö, pikkuinen pöytänurkkaus, sänky, ja vessa. Mortinilla ei ollut varaa muuhun. Taino ei ollut, ja ei, hän halusi ostaa myös tuleville lapsilleen, ja heilalleen vaatteita. Hän ei nimittäin voinnut sietää, jos jollakin naisella ei olisi hametta, tai farkkuja.

Välkky yks..

.. välkky kaks. (Anteeksi ruudut.) Teidän tulee parasta tottua tähän, ellei nyt joku elämäni prinssi satu pelastamaan minua tuolta hirveältä välkkyviltä seiniltä :D

(Anteeksi timantti, ja epäselväisyys!) "Onpas päivä kaunis tänään.. Toivottavasti löydän morsiammen ennen syksyä..", Mortin mutisi katsellen pilviä. Hän oli tykännyt ylä-asteesta saakka katsella taivaalle, ja mietiskellä omiaan. Sillä tavalla hän parhaitten sai mietittyä kaikkea.

Mortin päätti mennä omalle kullankalliille sängylleen lukemaan pikkupuodista ostettua romaania.

"Hei, täähän on ihan sika hyvä!", Mortin hihkui innoissaan. Hänellä oli aika oudot tavat kieltämättä, hän luki kirjaa väärinpäin ja aloitti keskeltä. Hmph..

"Mitä ihmettä?", Mortin ihmetteli ääneen. "Kuka ihme on prinssi Kaspian, ja herttuatar Viinirypäle?", Mortin ihmetteli. Mortin, ehkä kuitenkin kannattaisi aloittaa alusta. Mortinilla oli kyllä hyvä taito, jos pystyi lukemaan väärinpäin kirjaa, ja saamaan siitä selvää.

Rumista rumin, Aamu Mäkinen, käppäili suurelle tontille. Muuten ihan kiva, mutta tuon nenän leveys.. :-D

Heti kun Aamu oli lähtenyt, Mortin kipitti hakemaan lehden, ja päätti etsiä töitä. "Koskakohan on se hiivatun laskupäivä..", Mortin mutisi. Mortinilla oli myös tapana mutista itsekseen, ikävä kyllä. Toivottavasti tämä ei periydy tulevalle suvulle.

(Arghh! Huonokuvaisuus -.-'' Pahoittelen, olen sille ihanalle prinsille kiitollinen joka linkittää miten voin asentaa sen näytönohjaimen, jos se nyt siitä näytönohjaimesta on kiinni. Mutta kuiteskin, jatketaan. Ainiin, ostin tietokoneenkin tuohon pöydälle, mutta sieltäkään ei löytynyt "ruokauraa".) Mortin etsi vaivaloillesti töitä, mutta elämä on. Hän näki kuitenkin tarjouksen, missä voi ostaa hypernopean tietokoneen 500 simoleonilla, se ken ensimmäiseksi ehtii soittamaan. Mortinhan otti vanhan kännykkänsä taskusta, ja näpytteli numeron, johon oli käsketty soittamaan. "Onnea. Olet voittanut juuri tietokoneen, saatte sen puoleen hintaan.", kuului miehen julistettua "kunniallista" lausetta. "Oi kiitos.", Mortin mutisi. Hän kertoi osoitteensa, ja saikin kuin saikin viidessä minuutissa tietokoneen itselleen.

Mihin Mortin päätti mennä?

.. Tietenkin puotiparatiisiin! (Ahh miten houkuttelevan näköstä joo :D) Mortin oli kuullut, että puotiparatiisissa oli 50% ale, joten hän päätti heti mennä ostamaan tulevalle morsiamelleen vaatteita, samoin myös lapsilleen.

Mitä ihmettä? :D Onko teillä tullut ikinä vastaan tuon näköinen rouva? ;o Mortin huomasi naisen, joka esitteli itsensä KAROLAKSI. Mortin ajatteli jo nimestä, että nainen on liian hienostunut, ja liian pihistä perheestä. Hän ei edes vaivautunut kysymään Karolan numeroa.

Mortin päätti kävellä viereiseen 50-luvun kulmakuppilaan, nimittäin hän rakasti lähinnä 50-lukua. Hän yritti löytää kumppaniaan sieltä, mutta erehtyi pahan kerran. Kulmakuppila oli täynnä vanhuksia, varsinkin vanhoja 70 rouvia. Hän purskahti nauruun, kun näki vanhuksen. Kolmas huonotapa, jota en toivo muitten perivän suvussa.

Paikalle kipitti myös muita vanhuksia, rouva Kurjenkaulan lisäksi. Varmaan tuttu aika monelle, vai mitä?

Paikalle tuli myös oikein sieviä neitoja, mutta Mortin inhosi mustahiuksisia naisia. Hänen mielestään he näyttivät liian ylihienostuneilta. 4, joka toivottavasti ei periydy. Rasistisuus.

Myös varmasti teillekkin tuttuja hahmoja tuli vastaan monessa yhteistontissa. Mm. Benjamin Lohela, ja..

.. supersöötti Nikola. Mortinin sydän pamppaili kovaa, kun hän huomasi Nikolan. "Hei, odota, sinä hattupäinen blondi siinä!", Mortin huusi, ja lähti Nikolan perään juosten.

(Tulipas tästä huonolaatuinen kuva, no mutta kuitenkin..) "Mitä?", Nikola kysyi katsoen Mortiniä hämmillään. "Oot kaunis.", Mortin sanoi, ja kätteli tarkoituksella Nikolaa. "Mortin.", Mortin esitteli itsensä, ja puristi lujempaa. "Öö.. Nikola..", Nikola sanoi, ja pakotti itsensä hymyilemään. Hänen mielestään Mortin oli outo. "Mitä ihmet..", Nikola ihmetteli, ja tunsi kätensä sisällään pienen paperin, jossa oli numeroita. "Soittele, jos kaipaat seuraa. Moimoi!", Mortin huusi, ja lähti juoksemaan nolona mutta onnellisena kotiinsa päin. Hän toivoi suuresti, että Nikola soittaisi tälle.

"Olen maailman onnellisin sinkkumies!", Mortin lauleskeli, ja hyppeli suihkua kohti. Hän tunsi hikensä valuvan otsaltaan.

Juuri samaan aikaan, kun Mortin oli suihkussa..

.. naapurit (naiset) tulivat kipittämään salaa Mortinin tontille. "Kato, Virpi!", mustahiuksinen hihitti. "Tuol taitaa olla se meidän uus naapuri!", mustahiuksinen osoitteli, ja naureskeli. Virpi vilkaisi vain Mortinia, ja päätti mennä kysymään, missäs miehen "seinät" ovat.

Mortin huomasi tämän, puki salamannopeasti farkkunsa ja paitansa yllen, ja lähti paljoinjaloin kipittelemään Virpi -nimisen tytön luokse. "Eikö täällä saa rauhassa käydä suihkussa, hä?", Mortin pillastui, ja raivosi Virpille. Mustahiuksinen nainen vain nauroi vieressä. "No me ajateltiin tulla tervehtii uutta naapuriamme, se on ollut tän naapuruston (Mas:in) tapana vuosisatoja. Mut missäs sun seinät on?", Virpi kysyi virnistäen. "Ei kuulu teille, nyt, heti, POIS TÄÄLTÄ!", Mortin sanoi ja huitoi naisia poispäin.

"Siinäpä vasta naapuri.", Virpi mutisi mustahiuksiselle naiselle. Molemmat juoksivat jonnekkin huitsiin.

Mortin odotti puhelimen luona kaksi tuntia, mutta soittoa ei kuulunut. "No voihan..", Mortin mutisi. Hän kuitenkin jatkoi puhelimen edessä seisontaa. "Hän on kai siellä jossakin laulamassa..", Mortin lohdutteli itseään.

Se nimittäin kannatti, nimittäin puhelin soi. "Mortin puhelimessa.", Mortin sanoi toivoten, että se olisi Nikola. "Nikola tässä moi. Enkai mä vaan häirii tai jotai?", Nikola kysyi ystävällisesti. "Ehett.. Et todellakaan. Mä just.. Öö.. kaipasinki jutteluseuraa!", Mortin selitteli. "No kiva. Mut arvaa mitä?", Nikola sanoi innostuneena.

"No?", Mortin kysyi katsellen kynsiään. Hänen mielestään ne olivat liian lyhyet. Syntymästä asti ne olivat olleet jotenkin lyhkäiset. "Äsken, mis mä olin, yhteistontil, siel mis sä annoit sun numeros, laulumajas, nii mua meinnattii ammuta! Onneks se jäi kiinni, ja mä ehin väistää.", Nikola hihkui, kun hän olisi ollut kauhuleffassa. "Eikai sulle käynyt tosiaan mitään?", Mortin sanoi ja huolestui. "Ehei, mun polvi vaa on rupinen, kun kaadahdin maahan. Mut ei se liity siihen ampumisee yhtää.", Nikola sanoi, kun mitään ei olisi tapahtunut. "Okei. Mut hei Nikola, haluisitsä tulla mun luo vaikka.. kahville?", Mortin kysyi. "Okei, voinhanmä tulla. Osoittees on..?", Nikola kysyi. Niin Mortin vaihtoi osoitteita Nikolan kanssa, ja Nikola tulikin kuin tulikin käymään Mortinin luokse.

"Heihei..", Mortin aloitti. "Heii! Odota viellä. Mainitsinko, että isäni tekee töitä kalustefirmassa? Jos tarvitset joskus joitakin kalusteita, voit aina ottaa minuun yhteyttä. Saat kalusteet vaikkapa puoleenhintaan perheellesi. Sopiiko?", Nikola kysyi. "Tottakai.", Mortin innostui, ja sulki puhelimen. Hän tosin mietti, että luuliko Nikola, että Mortinilla olisi perhe? Hänhän itse on kohta MORTININ PERHETTÄ.

Ei mennyt kuin muutama minuutti, ja Nikola kuin olikin Kennaweldien pihalla. "Moooi.", Nikola huusi ystävällisesti. Toivottavasti lapset perivät Nikolan luonteen, mutta isänsä tyylin. Mortin vastasi kohteliaasti takaisin.

"Mitäs beibille kuuluu?", Mortin yritti naurattaa Nikolaa. Nikola vain hymähti vastaukseksi, kunnes hän sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen: "Hyvää."

"Tiesitsä, Nikola, et sä oot tosi hurmaava flikka?", Mortin sanoi, ja lähenteli Nikolaa. Nikola hihitti, jälleen. Hänen mielestään Mortin flirttaili oudosti. "Hei, sä voit sanoo suoraan, jos sä tykkäät must, ei sun tarvii vihjailla.", Nikola vastasi, ja kunnosti ryhtiään. Mortin oli niin Nikolan lumoissa, että hän ei välittänyt, mitä Nikola sanoi. Hän vain yritti jatkaa flirttiä.

Illemmalla: "Tuntuks hieronta hyvältä?", Mortin kysyi. Hänellä oli täys hurmaus päällä. "Sust vois tulla hierooja kyl.", Nikola sanoi, ja naurahti.

"Kiitos, arvon leidi Nikola.", Mortin sanoi, ja pussasi ransakalaiseen tapaan Nikolaa kädelle. "Oihh, olen otettu.", Nikola totesi tyytyväisenä. Hänkin taisi olla ihastunut hieman Mortiniin.

Parin tunnin päästä pari seurusteli jo, ja he harjoittelivat jo kuhertelua. Mortinin yksi unelmista oli täyttymässä.

(Anteeksi noi hymiöt tai nuo :)) Pian kyllä tavallinen pusuttelu vaihtui jo kielareihin, ja se merkitsee sitä, että..

ETTÄ..

Nikola + Mortin = Yhteinen asunto. Nikola muutti taloon, ja toi mukanaan huikeat 17 000 simoleonia. Mortin halaili pyyntönsä jälkeen Nikolaa suurenmoisesti, ja hiplaili tämän peppuaan.

Nikola, muutti taloon, ja on horoskoopiltaan neitsyt. Hän on joukkueen kapteeni (eli urheilualalla tämä tyttö.) Tavoite taisi olla tieto, tai mammona, en sitäkään tarkalleen muista. Tässä kuitenkin Nikola ennen uudistunutta tyyliänsä.

Tässä on uusi Nikola.

 

Uhkaus: Jos ei tule ainakaan 3 POSITIIVISTA KOMMENTTIA, lopetan tarinan =) Kiitos.